itku , parku ja surku

Joo tiedän että tää on jo kolmas kerta tänään kun postaan mutta en tiiä et mitä teksin kun toi kurkku vaan sattuusatttuusattusattuuu , kieli turpoo , oon kuluttanut jo kaikki kappaleet mitä oon kuunnelllu. Sit aloin niinku mulla on pahana tapana niin aloin miettimään kaikkea. Millaisena olisin parempi , mitä olisi tapahtunut jos oisin tehnyt toisin , huomaisiko kukaan jos puuttuisin , miettiikö kukaan minua iltaisin ,  mun mielestä tää on ihan hirvee tapa ja teen sitä melkei joka ilta. Alan miettimään ihmisiä kenet olen menettänyt , pahaa oloani , ulkomuotoani ja muuta , se päätyy itkuun ja ahdistukseen .. niinkuin nytkin..

Näetkö tämän tytön?  Hän näyttää iloiselta,  eikö niin? Kertoo vitsejä, nauraa, viettää hauskaa aikaa kavereidensa kanssa ja.. Kuolee sisäisesti. Häntä on satutettu. Hän on väsynyt. Väsynyt tähän kaikkeen draamaan, väsynyt olemaan riittävän hyvä, väsynyt elämään. Mutta hän ei halua näyttää dramaattiselta, heikolta ja huomiota hakevalta. Joten hän pitää sen kaiken sisällään. Näyttelee että kaikki olisi hyvin, mutta itkee iltaisin. Joten kaikki miettivät että hän on iloisin persoona jonka he tuntevat. Hänellä ei ole mitään ongelmia ja hänen elämänsä on täydellistä. Jos he vain tietäisivät totuuden