We change, We grow up, We fuck up and we hurt

Noniin eli nyt on jäänyt tää postaus totaallisesti tauolle .. Päässä ei kertakaikkiaan ole vain mitään sanottavaa , tai siis sanottavaa on ja paljon, mutta mitään järkevää ja selvää asiaa ei päässäni kertakaikkiaan vain ole. 

En saa oikein itsekkään ajatuksistani selkoa.. Mielessäni pyörii vain yksi asia joka päivä , joka tunti, joka minuutti ja joka sekunti mutta miljoonilla eri tavoilla. Olisi niiin kivaa lähteä hetkeksi pois jonnekkin rauhottumaan ja miettimään. Eipä taida nyt oikein olla aikaa tälläiseen mietiskelyyn kun , yhteishaku tulee pian mutta vieläkin lähempänä on joulu mihin ei siis tosiaan ole kuin alle kaksi viikkoa enää aikaa ja mulla ei ole yhtäkään lahjaa vielä hankittu .. Tälläkin hetkellä makoilen kotona kipeänä. Aloin tuossa miettimään että mulla ei ole enää oikein aikaa tai aikaa on ja paljon mutta ei ole järkevää asiaa että poistaisin nuo muut blogit ja kirjoittelisin sitten kaikkea tänne, jos sillä tavalla saisi tätäkin blogia hengissä pysymään. Ulkoasukin on hippasen tylsä .. Yritin sitä tossa uudella bannerilla mutta siinäkin meni hermo enkä jaksanut tehdä siitä sillaista kun halusin ja tuokin on vanha kuva. Löysin Facebookissa selaillessani kuvan missä luki suurinpiirtein näin : Last year , at the same time i was so different person.

 Se jotenkin pysäytti miettimään .. Tajusin kuinka paljon minäkin olen muuttunut .. EN ole enää se ketä aina kulkee selkä kyyryssä silmät maahan katsoen juuuri ja juuri aukinaiset, Musta on tulossa huom tulossa vahva, enmä vielä sillainen ole mutta tulossa. sanon jos mulla on sanottavaa ja en kaipaa ihmisiä vierelleni ketkä vain satuttavat minua. Huonopuoli tässä on se että nyt mulle on tullut paha tapa sanoa ja sitten ajatella mitä sanoin. Mutta olen huomannut että myös sekin kannattaa. En enää mieti läheskään niin paljon mitä muut minusta ajattelee. Mutta muutama ihminen saa ihan muuutamalla sanalla kaiken tämän mitä olen rakentanut , kaiken minkä takana olen suojassa... He saavat vain muutamalla ilkeällä tai ihanalla sanalla koko suojamuurini kaadettua ja sitten olen taaas 'paljas' ei mitään minkä taakse mennä piilooon , ei mitään mihin turvautua. Mutta ei siitä sen enempää ennenkuin joku kaunis päivä joku tosiaan tekee tämän. Mutta olen mä ihan ylpeäkin itsestäni .. ennen en uskaltanut mennä kouluun vähän enemmänkin meikattuna mutta nyt haluan , ennen turvauduin aina värjäämään hiukseni ruskeaksi tai mustakisi , nyt värjäsin ensin alta vaaleat ja nyt värjäsin kokonaan punaisiksi. Yritän toteuttaa toivepostauksia heti kun olen saanut motivaationi ja ajatukseni keräiltyä. Nyt loppuun muutama kuva.

some die young

keep your head high , and your middle finger higher